Suurin syy hiljaisuuten on kuitenkin toinen. Mietin aluksi jättäväni tämän blogin ulkopuolelle oikeiden sanojen puuttuessa, mutta koska kyseessä on aikamoinen jöntti elämästäni...
Fiilis on ollut lähiviikkoina aika apea ja surullinen, sillä muutama viikko sitten eräs minulle rakas kaviokas lensi parempaan paikkaan, vehreämmille laitumille kaikesta kivusta vapaana. Ikävä ja suru on suunnaton, mutta tiedän, että loppujen lopuksi näin on paras.
"Nyt olen vapaa ja mukana tuulen,
saan kulkea rajalla ajattomuuden.
Olen kimallus tähden,
olen pilven lento,
olen kasteessa aamun pisara hento.
En ole poissa, vaan luoksenne saavun
mukana jokaisen nousevan aamun.
Ja jokaisen tummuvan illan myötä,
toivotan teille hyvää yötä."
saan kulkea rajalla ajattomuuden.
Olen kimallus tähden,
olen pilven lento,
olen kasteessa aamun pisara hento.
En ole poissa, vaan luoksenne saavun
mukana jokaisen nousevan aamun.
Ja jokaisen tummuvan illan myötä,
toivotan teille hyvää yötä."
Lepää rauhassa, kultaseni.