shop'n roll

Musta tuntuu, etten mä osaa enää shoppailla.
Monesti olen raahautunut vartavasten kaupungille tallustelemaan kauppojen tarjonnat mielessäni, mutta ihan yhtämontaa kertaa on suustani kuulunut "ihan kiva, mutta emmä nyt jaksa sovittaa, myöhemmin sitten" tai "en jaksa ostaa tätä nyt, haen sitten joskus". Jonkun kerran ollaan myös roikaleen kanssa kierrelty kauppoja, ja minä olen ollut se, joka heittänyt kotiinlähdön ensimmäisenä ilmoille.

Mistähän ihmeestä kiikastaa?
Onko vika varusteissa? Ballerinat hiertävät, vesipullo jäi kotiin ja aamulla päälleheitetty asu ei miellytäkkään?
Vai siitä kuuluisasta, ruton lailla leviävästä perisairaudestani - laiskuudesta?
Vai kenties siitä, että yksin on tylsä shoppailla?
Tarvon yleensä menemään itsekseni, kun jään töiden tai koulun jälkeen kaupungille. Jos lähden oikein erikseen metsälle, on mukana yleensä roikale. Johtuisikohan se sittenkin seurasta? Ei millään pahalla tuota Roikalettani kohtaan, se on hirmu ihana ja hyvää seuraa sekä pyörii mielellään kanssani kaupoissa, mutta taidan ehkä tarvita pientä tyttöpoweria tähän lösööntymiseeni. Sitä kuuluisaa pientä potkua tuovaa kilpailua, siitä kumpi näki minkäkin ensin ja sitä pientä pistoa, kun toinen nappaa jostain ihanasta mekosta viimeisen koon. Luonnollisesti kun emme tuon Roikaleen kanssa kalastele samoilla apajilla :D  Taidan laittaa teorian ensiviikolla testiin!

Tähän yhtälöön on aika huono yhdistää se fakta, että tarvitsen uusia vaatteita. Henkäyksen kevyitä kesämekkoja, bleisereitä ja muuta peruspuvustoa. Nykyinen kaappi näyttää vähän alakuloiselta, ja tuntuu etten saa siitä mitään irti. Ehkä kasa uusia kamoja piristävät sitä ja antavat sille lisää potentiaalia. Kunhan nyt ensin tupsahtaisivat jostain...

Nyt aloitan loppumattoman suon, ja aloitan seulonnan kotiututettavista kamoista Nellyn sivuilla!
Ps. Potkaiskaa mua pyllylle, jos näette mut kaupungilla lösöilemässä !
Pss. Palkka tule jo !

bleiserimania

Mä haluan bleiserin !

Sellaisen hyvän. Hyvin istuvan, melko pitkän ja rennon - mielellään siis jotain joustavaa matskua. Ja mielellään miljoonassa eri värissä, jotka voisin kaikki haalia kaappiini.
Etsinnät ovat jatkuneet kiivaana jo tovin jos toisenkin, mutta nyt epätoivo alkaa iskeä :(

Tällähetkellä kaapissani huutaa yksinäisyyttään vain orpo henkan roosa bleiseri, ja sekin noudattaakin hieman virallisempaa linjaa.(Ainiin on siellä se musta pitsinenkin, mutta sen malli on vähän huono.)

Rakkaat tulevat bleiserini, tahtoisin adoptoida teidät rakastavaan huomaani mahdollisimman pian. Voisittekohan alkaa siis ilmestyä ulottuvilleni pikapikaan? Lupaan asetelle teidät joka ilta hienosti nukkumaan henkareille ja hoitaa teitä kuin kukkaa kämmenellä. 

 Pukeutumisrintamalla on alkanut kuhista muutenkin.Viime syksynä söin itselleni muutaman lisäkilon ja sen jälkeen pukeutuminen legginsseihin on hakannut kireät ja tolppajalkoiksi tekevät farkut kymmenen nolla. Ainoa huono juttu oli puolen vaatekaapin käytöstä tippuminen - kaikki lyhyemmät yläosat eivät ole päässet ulkoilemaan pitkään aikaan, joten aika yksitoikkoiseksi on pukeudullinen ilmaisuni muuttunut vuoden kuluessä. Nyt on kumminkin alkanut tympäistä. Kaikenlaiset farkut, ja niiden mukanaan tuomat asuvaihtoehdot ovat alkaneet houkutella suuresti. Ainoa miinus on tämä muutaman kilon itseensä imaissut reisi- ja pyllyosio. Täytyy miettiä tätä dilemmaa iltalenkillä.

Kummat ovat yleisesti enemmän mieleesi, farkkujen vai legginsien ympärille haalitut asut?

nirvana lautasella

Viime viikko oli hyvä ruokaviikko. Olen nautiskellut uudesta lempparista, joka löytyi vahingossa - pastaa höystettynä aurinkokuivatulla tomaattisörsselillä. One word, nam. Voisin jakaa toki iskeä reseptin tähän, mutta valitettavasti tuo kuolettavan ihana pasta syntyi roikaleen käsissä, joten kaikki salaiset ainesosat eivät ole tiedossani. Mut mä kysyn!

Vetelen tässä samalla naamariini maailman parasta valmisruokaa. Sapuskaa, joka on pelastanut ja tulee pelastamaan tämän tytön päivän useammin kuin on sallittua, ja joka on helppoutensa lisäksi vaan maailman parasta salaattia. Tutustuimme toisiimme vapunaattona ja siitä lähtien olemme kulkeneet tätä polkua käsikkäin. Pirkka Ceasar-salaatti. En ala sen kummemmin tässä markkinoimaan, muutakuin että voisin kuolla sen kastikkeen ja "hilun"(ehkä juustoa?) takia. Kehoitan maistamaan (kuvitelkaa tähän rehti mainostv-ääni). Lämpimästi. Ahh, ruokaorgasmi.

Eilen käytiin herkkuilemassa fransussa. Ainaisena grillipihvin tilaajana päätin olla raju, ja valitsin lautaselleni sienitäytteisiä ravioleja ja siitakesieniä. Ei tarvinnut pettyä.

Äsken söin benskun ja jerskyn wichin. Sinne jäi ne kutistumistoiveet, Siwan pakastetiskille.

Nyt kun ollaan ilmiselvästi väsäämässä ruokapostausta, voisin turista samalla orastavasta innostani ruuanvalmistukseen. Tavallisesti roikale tekee meillä ruuan, poikkeuksena toki jotkut hifistelyt, jotka väännetään yhdessä sekä leivonnaiset, lihamureke ja pizza - ne on meikäläisen heiniä. Kun aikansa selaa ruokablogeja, alkaa sitä heikompikin murtua ja alkaa se ruuanväsäys kummasti kiinnostaa. Matka on vasta alussa, ja voi olla että tyydyn alkuinnostuksen hälvetessä vain tekemään ne tiskit, mutta lupaan jakaa faileilyä ja onnistumisiani keittössä. :D

 T: Herkkusuu, joka just keitti nuudeleita. Hyvin alkaa hei !

MURRR 6-1 MURR

Okei, nyt kun henki kulkee edes jonkinmoiseen tahtiin, voisin tännekkin tunkaista vielä kerran leijonahekutukseni.

 AAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAA!!!!

Voi sydän. Näitä mä rakastan.

Musta tuntuu, etten oo kyllä vieläkään päässyt tavalliseen arki rytmiin, vaan mua hytisyttää joka kerta kun ajattelenkin tätä (eli aika usein).

Meilläpäin kisakatsomo koostui karkkikasan lisäksi vain meikämammasta ja roikaleesta, mutta ääntä lähti kuin kokonaisesta korttelista. Eipä siinä maapurisopuja paljon mietitä kun leijonat tulittaa maaleja liukuhihnalta. Olen tottapuhuen vähän kummastunut, kun yhtäkään punaista lappua ei ole toistaiseksi vielä ilmestynyt - elämmehän tässä kovin ruotsalaispainotteisessa tönössä. 

Mestaruuden varmistuessa olinkin sitten aika hiljaista ja liikuttunutta tyttöä (mietin mun facebookstatustakin ihan hirmu kauan). Ihan mahtava juttu, tätä on odotettu. 

Taisin mennä sunnuntaina niin tyystin sekaisin, että siinä samassa meni jo terveyskin. Sunnuntaiyönä heräsin sellaiseen kurkkukipuun, ettei mitään järkeä - ja tiesin heti, että tämä viikko oli nyt tässä. Yöllä kaivoin jo työnantajan numerot valmiiksi aamua varten ja iskin huolestuttavat määrät ibusalia naamariin. Eilen kävin sitten työterveyslekurilla ja saikkua vielä huominen. Auts, saa nähdä miten jaksan perjantain vuoron ja kaikki ne kaljahakijat, joilla on niin helvetinmoinen kiire kittaamaan, että muutamna tyypin jono on liikaa. Roikale on onneksi passannut mua suht kohtuullisesti, mikä on hirveen kiva.

Ps. Koin muuten melkoisia kateuden hetkiä tästä lööpistä. Ei tuosta Granlundista niinkään, mutta halkean kun edes ajattelenkin noita muita. Onneksi sentäs masterhottisleijona-Ruutu on kihloissa - en olis ikinä uskonu sanovani näin, mutta eipähä pääse muutkaan sitä pussailemaan.

Oih!

pikkukaupunginkasvatin sillisalaatti

Jäin vähän pohdiskelemaan tätä bloginhärpäkettäni tänään vähän pidemmäksi aikaa. Tämä tekeleeni on hyvin kaukana siitä, millaisista blogeista itse pidän ja seuraan. Tuhouteliaana ja snadina stalkkerina pidän blogeista, joissa kerrotaan miel. omalla naamalla kivoja juttuja päivistä, esitellään vähän kotia ja valotetaan sitä kuuluisaa omaa elämää. Toki pakkaan tarvitaan monta muutakin seikkaa ja kyllä suosikkeihini kuuluu monia muitakin tästä ryhmästä poikkeavia blogeja, mutta nämä ovat niitä koukuttavimpia. Ymmärrän kyllä hyvin, miksi tälläisiä blogeja on suhteellisen vähän (vai onko? jos on mielessä joku uusi hyvä, let me know).

Tämän blogin puolella ei ole nähty niin naamavärkkiäni, eikä edes asukuvia (okei, tämä on vaan omaa laiskuutta ja turhautumista omaan vaatekaappiin- kauden tuotosta), sillä olen jotenkin neuroottinen sen suhteen. Tätä perustaessani, ekä suoraansanottuna vieläkään ole oikein osannut profiloida tätä tekelettä, sillä mikäli bloggailisin omalla nassullani, mikä voisi ollakin aika hauskaa - täytyisi pitää jokunen suodatin kirjoituksissani, sillä jo nyt mietin, miten tuttuni/kertomoniini asioihin osalliset voisivat saada ahaa-elämyksen lukiessaan. Kyseessä ei olisi milläänlailla maailmanloppu, mutta onhan se nyt kivempi kertoa, kuinka X rasittaa ja Y:llä oli ihana mekko tänään ja ostin salaa samanlaisen.


Ehkei tämän kuulukkaan olla yllämainitunlainen blogi, vaan ihan oma sillisalaattini. Eiköhän se oma polku sieltä löydy.

Ja sokeriksi kakunpäälle sneek peak rohkaisua odotellessa ;)

 MIKÄ PALJASTUSKUVA ! 

Sotkukiharat ja uus namusormus !

getting slim START !

Mulla oli eilen kauhea bloggausflow, mutta bloggerilla tais olla meneillään joku suodatin, sillä ne ei päästänyt mua tänne jauhamaan soopaa. Nyt olen täällä kuitenkin taas - ähäskutti!

Meikämammolin päivät on kulunut lähinnä melko työ- ja jääkiekkotäytteisesti sekä herkutellen. En tiedä onko vika peilissä, urheilun vähentymisessä vai onko mun kroppa oikeesti levinnyt n. 50 metriä joka suunnasta, mutta on vähän tonnikeiju olo joka tapauksessa. Ei se kyllä millään voi ainakaan johtua niistä jokapäiväisistä jätskeistä tai tosta pizzasta, minkä vetäsin äsken kiduksiini.

Taustaa vilauttaakseni, mä en ole ikinä laihduttanut tai kokenut tarvetta siihen. Mulla on aina ollut melko hyvä ruuansulatus ja oon aina voinut syödä vaikka elefantin ilman että se siirtyisi tonne mahan ja pepun tietämille, mutta se taisi muuttua tossa viime kesänä. Johtuisko vanhenemisesta vai omaan kotiin muutosta ja siten vähän epäterveellisemmästä ruuasta, en nauti enää samanlaisesta luksuksesta. Ja sekös pistää ketuttamaan ! Kiloja on tullut n. 5 lisää ja peilikuva ei tunnu enää omalta. Keväästä asti olen vähän katsonut syömistä ja kilo sieltä on tainnut tipahtaa veks. Melko heikko esitys, joten nyt otetaa kovat piippuun !
Raportoin onnistumistani tänne päivittäin, josko se vähän lisäisi tahdon voimaa. Maanantaina alkaa, mutta laitetaan jo tän päivän saldo:

* Danio kookosrahka

* Pirkka Ceasar salaattimix

* Teho

* Zorbas-kotzone valkosipulikastikkeella (tää oli roikaleen idis, joten syyttäkää sitä)

* pari lusikallista banaanijätskiä

Ens kerralla sitten!

Ainiin huomenna on se grilli-iltama...

failumi

HITTO. MÄ. OLEN. POIKKI.
Olipas pirtee toi alotus, ne loputki jotka ehkä jaksoi lukea otsikon, tippu nyt.

Oon ollut ihan paska bloggaaja kun en ole pitänyt tätä oikein tekemisieni tasalla, mutta olen siis tällä viikolla aloittanut uudessa työssä ja huhhah, miten paljon opittavaa. Kotiuduin iltavuorosta vasta n. tunti sitten, osa syynä oma yleinen harhailu, mutta suurempana ne ihanat ihmiset, jotka päättävät läntätä pyllynsä kauppaan 20.59.59 ja alkavat sitte rauhassa tehdä viikonlopun jättiostoksia. Kehtaavat perkeleet vielä huokia jonossa, kuin ei vedä - pusuja vaan!

Jäi perkele leijonien peliki välistä. Roikale haki mut töistä ja vaahtos koko matkan, kuinka oli ihan maaaahtava peli ja aah, kuinka mä jännitin. Melkein löin sitä.

Roikale on ulkoilemassa, joten pakko vuodattaa tänne. Ihan hyvin noin suurinpiirtein on mennyt ja päivät on mennyt suht nopeasti, mutta muutama kämmi on kyllä meikämimmille rysähtänyt. Peruskuittisotkujen lisäksi pölötin tänäänkin melko kauan  erään miekkosen kanssa hyväntuulisesti siitä, kuinka kone vähän herjaa tätä kaljojen myyntiä kun on muutaman minuutin yli 9 hihih hahha ymsyms mut eihän ne sitten ollutkaan sen, vaan erään tuimannäköisen naikkosen. No, taisin sitten rentoutua siinä jutustellessani liikaa, sillä sitten tämän miehen (oikeita) ostoksia loppuun lyödessäni sössin sen ja suustani pääsi spontaanisti "voi paska" ja kärsin siitä nyt hirveitä tunnontuskia. Itse äijää asia tuskin häiritsi pätkääkään, mutta voi nyt hanuri silti! Oon varma, että ens viikon Vaasan ikkunan risuissa ja ruusuissa nähdään !

Muutenkin mulla näyttäis tuolla töissä olevan oikein leima otsassa, että "joo, tule vaan tänne mun kassalle - en suinkaan ole ekaa viikkoa ja ekaa kertaa yksin kassalla, kun sulla on kaiken maailman oudot lippulaput ja lahjakortit, ja sit lopuks et haluakkaan ottaa sitä sinistä pyllyn raaputinta ja hups, nyt mä unohdin antaa tää, vedä vaan kaikki uudestaan". Siinä sitten soittelemaan ja kyselemään, kun joku ei toimi niinku pitäis ja jossakin ei ole hintaa.

Huomenna sitten vielä sorvin ääreen ja hihjei, viikonlopun viettoon kotikotiin mammojenpäivänviettoon. Aion vetää kyllä niin lonkkaa, että plööööö (nyt kun sanon tän, odottaa kotona ihan varppina hitosti ulkohommia..)!
Itse odotan saavani äitienpäivän kunniaksi roikaleelta vähintäänkin kuun taivaalta, sillä oonhan mä ainaki noiden meidän pehmolelujen äiti. Musta ihan ok.

Palaillaan astialle, pusuja !