Tuommoiset illat on tosi kivoja, dont get my point wrong, mutta kyllä se oli aavistuksen hassua kun ovilla oikein tsekattiin tarkasti nimilistasta nimet, ottaen huomioon että kyseessä on kuitenkin bailut, johon luullakseni jokainen voi osallistua liittymällä kaupassa jäseneksi.
Kaikki sujui kuitenkin suurimmalta osin hyvin, oltiin ajoissa paikalla ja päästin ensimmäisten joukoissa ratsaamaan liikettä. Hamusin muutaman rätin kasaan ja pääsin oikeastaa heti sovittamaan. Samaa ei voi kyllä sanoa niistä raukoista, jotka oli siellä jonon häntäpäässä.
Sovituskopissa tullessani tilanne oli vähintäänkin kaoottinen. Porukkaa oli kuin pipoa ja jonot jokapaikkaan oli pahemmat kun joulua edeltävänä päivänä lahjatavaraliikkeessä. Selviydyttiin kuitenkin kunnialla tuolta ahtaanpaikankammoisen painajaisesta ja käteen jäi yhdet sukat. Ihana keltainen liehukemekko jäi sinne huutamaan mun nimeä, mutta valitettavasti joku muu oli jo ehtinyt haalia kaikki äksässät. Täytyy käydä huomenna katsomassa, josko joku hullu olis jättänyt ostamatta/palauttanut.
Kotiin tallustaessani rupesin vähän miettimään, että mikä meihin muikkuihin oikein iskee tollaisessa ruuhkassa. Bitchimäisiltä mulkaisuilta ja tiuskauksilta ei tälläkään kertaa vältytty. Joka kerta kun umpataan huoneeseen täyslastillinen naisia, joilla kiiluu silmissä on 15% alennus tai joku muu päämäärä, on kaaos aika selvä. Varsinkin mitä tulee kenkiin ja vaatteisiin, ollaan me aika monstereita. Aivan niinkuin jokainen olisi jo valmiiksi puhtaassa sodassa kaikkia muita niitä muita korkokengillä tallaajia vastaan, jotka ovat kehdanneet tunkea samaan liikkeeseen samaan aikaa häiritsemään hänen shoppailuaan. Myönnän kyllä, etten ole itsekään aivan puhdas pulmunen mitä näihin asioihin tulee. Vaikka uskon olevani noin muuten suhteellisen leppoisa ja positiivinen kaveri, ärsyyntymiskynnykseni rasittavissa hidasteluissa on aika minimaalinen. On muutenkin niin mun tuuria, että mulla on tulipalokiire jonnekkin ja samalla siinä cittarin kassalla joku mummeli alkaa selittää kuinka arto on jo toista viikkoa sängynomana ja tässä hälle vähän evästä vien ja eipäsoopas nyt jäi luumut hyllyyn määäpäs käyn pikasesti hakemassa. Myös tungoksessa ja ruuhkassa herää halu purra jotain. Käyttäydyn kyllä yleensä asiallisesti ja kivasti varsinkin myyjille, enkä puuskahtele dramaattisesti henkan kilometrijonoissa, vaikka kuinka keittäisi. Äärimmilleen kettuuntuneena ja kärsimättömänäkään en kuitenkaan purematta niele jonkun mamman ärähdystä tai varsinkaan etuilua, joita harmittavan usein esiintyy. En minäkään sentään joka kerta jaksa "rähinöidä", mutta oikeuksistaan on pidettävä kiinni ;)
Mutta ne polvisukat oli kummiskin kivat.
Ps. Olen kettuuntunut myös:
- ulkona vallitsevaan jääkauteen
- siihen, että lempisaappaani ovat ilm. kohta takansytykettä
- täällä vallitsevaan sotkuun
- siihen, etten saanut tänää MITÄÄN tehtyä - oli vähän huono happi (omavikapikkusika)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti