pikkukaupunginkasvatin sillisalaatti

Jäin vähän pohdiskelemaan tätä bloginhärpäkettäni tänään vähän pidemmäksi aikaa. Tämä tekeleeni on hyvin kaukana siitä, millaisista blogeista itse pidän ja seuraan. Tuhouteliaana ja snadina stalkkerina pidän blogeista, joissa kerrotaan miel. omalla naamalla kivoja juttuja päivistä, esitellään vähän kotia ja valotetaan sitä kuuluisaa omaa elämää. Toki pakkaan tarvitaan monta muutakin seikkaa ja kyllä suosikkeihini kuuluu monia muitakin tästä ryhmästä poikkeavia blogeja, mutta nämä ovat niitä koukuttavimpia. Ymmärrän kyllä hyvin, miksi tälläisiä blogeja on suhteellisen vähän (vai onko? jos on mielessä joku uusi hyvä, let me know).

Tämän blogin puolella ei ole nähty niin naamavärkkiäni, eikä edes asukuvia (okei, tämä on vaan omaa laiskuutta ja turhautumista omaan vaatekaappiin- kauden tuotosta), sillä olen jotenkin neuroottinen sen suhteen. Tätä perustaessani, ekä suoraansanottuna vieläkään ole oikein osannut profiloida tätä tekelettä, sillä mikäli bloggailisin omalla nassullani, mikä voisi ollakin aika hauskaa - täytyisi pitää jokunen suodatin kirjoituksissani, sillä jo nyt mietin, miten tuttuni/kertomoniini asioihin osalliset voisivat saada ahaa-elämyksen lukiessaan. Kyseessä ei olisi milläänlailla maailmanloppu, mutta onhan se nyt kivempi kertoa, kuinka X rasittaa ja Y:llä oli ihana mekko tänään ja ostin salaa samanlaisen.


Ehkei tämän kuulukkaan olla yllämainitunlainen blogi, vaan ihan oma sillisalaattini. Eiköhän se oma polku sieltä löydy.

Ja sokeriksi kakunpäälle sneek peak rohkaisua odotellessa ;)

 MIKÄ PALJASTUSKUVA ! 

Sotkukiharat ja uus namusormus !