AAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAA!!!!
Voi sydän. Näitä mä rakastan.
Musta tuntuu, etten oo kyllä vieläkään päässyt tavalliseen arki rytmiin, vaan mua hytisyttää joka kerta kun ajattelenkin tätä (eli aika usein).
Meilläpäin kisakatsomo koostui karkkikasan lisäksi vain meikämammasta ja roikaleesta, mutta ääntä lähti kuin kokonaisesta korttelista. Eipä siinä maapurisopuja paljon mietitä kun leijonat tulittaa maaleja liukuhihnalta. Olen tottapuhuen vähän kummastunut, kun yhtäkään punaista lappua ei ole toistaiseksi vielä ilmestynyt - elämmehän tässä kovin ruotsalaispainotteisessa tönössä.
Mestaruuden varmistuessa olinkin sitten aika hiljaista ja liikuttunutta tyttöä (mietin mun facebookstatustakin ihan hirmu kauan). Ihan mahtava juttu, tätä on odotettu.
Taisin mennä sunnuntaina niin tyystin sekaisin, että siinä samassa meni jo terveyskin. Sunnuntaiyönä heräsin sellaiseen kurkkukipuun, ettei mitään järkeä - ja tiesin heti, että tämä viikko oli nyt tässä. Yöllä kaivoin jo työnantajan numerot valmiiksi aamua varten ja iskin huolestuttavat määrät ibusalia naamariin. Eilen kävin sitten työterveyslekurilla ja saikkua vielä huominen. Auts, saa nähdä miten jaksan perjantain vuoron ja kaikki ne kaljahakijat, joilla on niin helvetinmoinen kiire kittaamaan, että muutamna tyypin jono on liikaa. Roikale on onneksi passannut mua suht kohtuullisesti, mikä on hirveen kiva.
Ps. Koin muuten melkoisia kateuden hetkiä tästä lööpistä. Ei tuosta Granlundista niinkään, mutta halkean kun edes ajattelenkin noita muita. Onneksi sentäs masterhottisleijona-Ruutu on kihloissa - en olis ikinä uskonu sanovani näin, mutta eipähä pääse muutkaan sitä pussailemaan.
Oih!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti